Valitse sivu

Lasse Erola on hieno mies. En kyllä tunne koko miestä, vielä. Haluan kuitenkin tutustua ja lähteä Lassen kanssa Viipuriin heti kun sinne vaan pääsee. Mukaan olisi mukava saada muitakin Viipuriin hurahtaneita samanhenkisiä tyyppejä. Mäntyniemen Mikko nyt ainakin ja mainioita videoita Viipurista nettiin tekevä Jussi Miikkulainen. Niin, samanhenkisyydestä tässä on kyse. Kunon sotamies Svejk teki tärät korpraali Vodickan kanssa ravintola U Kalichaan sodan jälkeen kello 6. Tavataan me koronan jälkeen Espilän terassilla klo 6. Sitä odotellessa luetaan kuitenkin kirjaa…

Ah, miten kaunis maisema yli Salakkalahden kohti linnaa …

Postilaatikko kolahti eilen ja sieltä tupsahti uusi kirja Viipurista. Lasse Erola: Viipuriopas suomalaisille – 50 kiinnostavaa nähtävyyttä, Bazar Kustannus Oy 2020. Juuri sellainen kirja ja teema, joka minullakin oli mietintämyssyssä. Onneksi ei tarvitse tehdä enää. Eikä varmaan olisi tullut yhtä hyvääkään. Luin kirjan heti melkein yhdeltä istumalta. Kun Viipuriin ei livenä nyt pääse, niin onhan tämäkin vaihtoehto kalvavaan ikävään. Uusi kirja, tuttuja kohteita, uusia näkökulmia ja aina jotain uutta opittavaa. Lohtukirja!

Mietin illalla nukumaan mennessäni, että millainen olisi ollut minun (ja Mikon) vastaava kirja? Mitkä olisivat ne meidän 50 kohdettamme ja näkökulmaamme. Varmaankaan kaikki Lassen kohteista eivät olisi olleet sillä listalla, mutta monta samaakin kyllä olisi. Itse asiassa Lassen kirjan jälkeen voisi vielä kirjoittaa toisenkin 50 parasta kohdetta kirjan ja ihan eri kohteista. Tämä ei tarkoita, että joku valinta olisi väärä. Viipuri on vaan kaupunki, josta voisi kirjoittaa vaikka kirjan – Viipuri 500 parasta kohdetta. Loputon runsauden sarvi ja kullanhohteisten tarinoiden Eldorado. On se vaan niin Viipuri!

Lassen kirja on tehty ajatuksella ja viisaudella. Kirja ei ole liian iso. Se mahtuu käsilaukkuun tai pieneen reppuun ja voi sitä kantaa kädessäkin kaupungilla samoillessa. Nimen omaan kadulla samoillessa, koska kirja on mitä mainioin opas itse kullekin sopivan Viipurin löytämiseksi. Kirjan sisällä on selkeä kaupungin kartta, mihin on numeroilla merkitty kunkin nähtävyyden/tarinan numero.

Siitä vaan kulkemaan kirjoittajan valitsemaa reittiä siksakkia läpi vanhan kaupungin ja vähän laajemmallekin. Ei kuitenkaan liian pitkälle, sillä kohteet on valittu viisaasti jalan kuljetavaksi. Lisävalaistukseksi tekijä on nähnyt vaivaa kääntämällä Viipurin keskeisten katujen nimet molemmille kielille. Olen itse käyttänyt johdonmukaisesti katujen suomalaisia nimiä. Ehkä selvyyden vuoksi tästä voisi antaa vähän periksi…Kiitos käännöksistä ja luettelosta.

Entisenä toimittaja Lasse Erola osaa tarinoida. Kaikissa jutuissa on tehty ahkerasti taustatyötä ja sitten jokaisen kohteen osalta on valittu näkökulma, miten tätä asiaa kannattaa lähestyä. Usein näkökulma on arkkitehtuuriin liittyvä. Itse opin eritoten näistä asioista ehkä eniten. Myös historia on hyvin hallussa. Minäkin sain vihdoin vastauksen Linnankadun alussa ihan sillan pielessä olevien kahden naisfigurin menneisyyteen ja alkuperään. Ai, mikä se on? Höh, en spoilaa.

Tässä esimakua tulevasta lukukokemuksesta…

Erityisen ilahduttavaa oli lukea kirjasta, mitä tutuille vanhoille kohteilla oli käynyt sodan jälkeen ja varsinkin nykypäivästä. En tiedä, millaista apua tekijä on saanut, mutta töitä on tehty. Kameran kanssa oli myös päästy mukaviin paikkoihn. Itseäni viehätti vanhana pankkimiehenä erityisesti suomalaisvenäläisten pankkien nykyinen kunto ja interiöörit. Raikasta oli myös monen tutun kohteen uudet tiedot ja näkökulmat.

Lukukokemus oli siis innostava ja antava. Olkoonkin, että tässä ikävässä ja kaipuussa lukisin luultavasti innolla vaikka Viipurin venäläistä puhelinluetteloa. Lämmin kiitos Lasse Erolalle tästä kirjasta ja kaikille blogin lukijoille lämmin ostosuositus. Uskon kirjan lieventävän myös teidän ikäväänne.

Tämän ihastuttavan uuden Viipuri-kirjan tiedot ja alkupalat löytyy täältä: https://www.bazarkustannus.fi/kirjailijat/lasse-erola/

Kiitos kun jaksoit lukea loppuun asti. Kirjoittelen näitä blogeja fiilispohjalta ja nyt oli uuden kirjan myötä erityisen hyvät fiilikset. Jatkan seuraavassa blogissa enemmän perinteisellä linjalla ja pyrin avaamaan Viipurin historiaa kuvien, dokumenttien ja tarinoiden kautta. Työn alla on ainakin Viipurin teattereita käsittelevä pläjäys. Ehkä samalla käyn läpi koko Viipurin kaupunginteatterin korttelin kohtaloita. Ja kohtalot ja tarinathan eivät Viipurista lopu.

Kiitos ja ensikertaan.