Valitse sivu

Kävin Viipurissa edellisen kerran elokuussa 2019. Siltä retkeltä on tarinaa useammassakin aiemmassa blogissa. Monrepos´n ystävien kannattaa lukea ainakin tämä: http://www.kantanen.net/monrepos-pilalla-vai-ei/

Monrepos`n puistoalue kaikkine rakennuksineen oli tuolloin peruteellisen ja kovalta vaikuttavan peruskorjauksen kourissa. Moni oli varma, että puisto on ikuisesti menetetty ja mon repos – minun rauhani – ajatuksesta ei ole enää mitään jaljellä. Vaan, kannattaako tuota keskeneräistä tuomita ihan ensi näkemällä…

Tässä pitäisi olla kuva alla olevasta patsaasta seisomassa muutama vuosi sitten Monrepos´n kartanon pihassa. Kuvasta kävisi myös ilmi rakennusten kunto muutama vuosi sitten. Saamani tekijänoikeuksia koskevan palautteen vuoksi, olen poistanut kuvan – hyvässä Viipuri-hengessä ja anteeksipyyntöjen kera. Nämä sivustot ovat ei kaupalliset Viipuri-harrastajille tarkoitetut sivut.
Syrjähyppy Lallukan talolle. Yksi Halosen monista tähän taloon tekemistä patsaista odottaa Pamaus-seuran ja Viipurin kaupungin remonttia ja pääsyä takaisin portinvartijaksi. Käykää sisäpihalla katsomassa, kun seuraavan kerran käytte Viipurissa. Kuva Osakeyhtiö Viipurin Valokuvaamo/Mikko Mäntyniemi

Korjauksesta vastaavat viranomaiset tekivät ehkä virheen pitäessään puiston auki korjaustöiden aikana. Vanhojen rakennusten purkaminen ja puiden kaataminen synnytti melkoisen mekkalan ja ehkä olisi ollut parempi, että ihmiset näkisivät vasta valmista? Varsinkin kerrostalossa asuva kaupunkilainen on asiantuntija silloin kun puita kaadetaan ja vanhoja hirsitaloja peruskorjataan…

Gazeta Vyborg -lehti kertoi joulukuun alussa 2020 remontin etenemisestä. Uutisen aiheena oli kirjastorakennuksen tornin asentaminen, joka näkyy myös blogin aloituskuvassa. Torni oli kuin mansikka kakun päälle. Se viimeisteli työn tämän vaiheen. Nyt kirjaston koko kehikko on saatu uudelleen pystyyn.

Koko puiston remontista vastaava arkeologi Aleksandr Smirnov arvioi ennen korjauspurkuja, että ehkä puolet vanhoista rakenteista pystytään säilyttämään ja puolet tulee uutta korvaavaa materiaalia. Pahalta tuntuu, mutta samalla hyvältä. Ei lahosta puusta voi rakentaa eikä mitään enää korjata. On syytä ymmärtää, että rakenteet ovat vanhoja ja huonon hoidon takia seiniä ovat syöneet sateet, pakkaset, homeet ja vaikka mitkä tuholaiset. Rakennukset olivat liian pitkään luonnon armoilla.

Tämä Gazeta Vyborgin kuva antaa ymmärtää, että rakennuksessa on mukana myös vanhoja laputettuja hirsiä.

En lähde arvostelemaan keskeneräistä, enkä sitä paitsi asiasta mitään ymmärtäisikään. Silti näyttää hyvältä ja sisälläkin näyttää olevan väristä päätellen vanhoja hirsiä ja uusia korjauspaloja. Kuvat Gazeta Vyborg

Korjauksia oli suunniteltu vuosia. Talojen rakenteita oli tutkittu sekä ennen että jälkeen purun. Hirsiä käsiteltiin, puhdistettiin ja suojattiin. Lopuksi ne vielä palosuojattiin. Toivottavasti niin, että korjauksen jälkeen rakennukset eivät ainakaan pala, kuten Neptunuksen temppeli tuhopoltettuna aiemmin. Ensimmäisen luokan restauroija Alexander Tufanovin mukaan lopulta voitiin tallentaa ja käyttää noin 50% historiallisista hirsistä. Siis Matti Nykäsen laskuopin mukaan fifty/sixty uutta ja vanhaa.

Valmista ei kuitenkaan vielä ole. Kirjastosiiven kehikon pitää seistä kesään asti, jotta puu kutistuu, painuu ja asettuu kohdilleen. Sen jälkeen ensi kesänä alkaa se osa remontista, minkä me tulemme jokus näkemään – ulkoverhous ja sisätilat tulevat ratkaisemaan, menikö pieleen vai tuleeko tippa linssiin. Ei tuomita vielä!

Elokuussa 2019 kirjastosta ei ollut pystyssä kuin kivijalka ja uusi valettu lattialaatta. Töitä on tehty pitkään ja hartaasti. Nyt näyttää jo paremmalta, kun on kehikko pystyssä. Taustalla on päärakennuksen purku loppuvaiheessaan. Sen kohtalosta ei minulla ole tarkkaa tietoa. Kuva Osakeyhtiö Viipurin Valokuvaamo/Mikko Mäntyniemi
Tästä Gazeta Vyborg lehden kuvasta voi hyvällä tahdolla nähdä ison puun takaa pilkottavan päärakennuksen kehikkoa? Vihreä katto on kirjaston ja päärakennus siitä vasemmalle. Kerron, kun tiedän lisää… Kuva gazetavyborg.ru

Aika näyttää, mitä tästä kaikesta oikein tulee. Vaikuttaa, että venäläiset ovat (vihdoin) tosissaan Monrepos´n ja oikeastaan myös koko muun Viipurin kanssa. Asioita halutaan edistää ja rahaakin pannaan menemään. Kaksi päivää sitten (18.12.2020) tuli tieto, että puistoon johtava Parkovaya-katu tullaan uudistamaan. Leningradin alueen kuvernööri myönsi tieremontin suunnitteluun 6,5 miljardia ruplaa. Tähän asti puistoon johtanut kinttupolku tehdään oikeaksi kaduksi ja sinne varataan myös tulevaa tarvetta vastaavasti pysäköintipaikkoja. Tämäkin kuullostaa ihan hyvältä.

*******

Kiitos kun jaksoit lukea loppuun asti. Kirjoittelen näitä blogeja harraste- ja fiilispohjalta. Nyt sattui olemaan tällaiset fiilikset ja onneksi löysin netistä tuon Gazeta Vyborgin sivut ja kuvat. Muuten tuntuu pahalta, kun Viipuriin ei pääse ja välissä on koronaesirippu. Eletään toivossa ja pysytään terveinä. Tauti loppuu aikanaan, kun vaan muistamme ottaa rokotukset ja olla varovaisia. Hyvää Joulun odotusta.

Pyydän jo etukäteen anteeksi, jos olen loukannut jonkun tekijänoikeuksia. Blogit ovat ei-kaupallisia ja tehty hyvässä Viipuri-hengessä. Kiitos ja anteeksi.

Jos sinulla herää ajatuksia tästä blogista tai Monrepos puistosta, niin kirjoita kommentti.