Valitse sivu


Tämä Uolevi Oy ei ollut pitkäikäinen. Perustettu 1917 ja konkurssiin 1921.

 

 

Tervetuloa takasisin suorittamaan Torkkelinkadun approbaturia. Ennen seuraavaa jaksoa on tarpeen tehdä pieni syrjähyppy pitkin Karjalankatua (välirauhan aikana Mannerheiminkatu) kohti Salakkalahtea ja rautatieasemaa. Käännös vasempaan!

 


www.virtuaaliviipuri.fi
Toivottavasti olet juuri tämän talon kulmassa ennen vanhaan olleen kirjakaupan kohdalla. Mars Karjalankatua punaisen tiilitalon suuntaisesti.

 

Jos osaa katsoa oikein tarkkaan ja tulkita katunäkymää oikein, niin aika helposti tulee mieleen, että onko kaavoittaja nukahdellut töissä, vai miksi siellä täällä on talojen välissä tyhjiä tontteja. Ei edes hyvin hoidettuja puistoja, vaan ihan sellaisia selkeitä joutomaaplänttejä, missä ei kasva mitään muuta kuin horsmaa, pujoa ja tyhjiä pulloja. Vika ei kuitenkaan ole kaavoittajan tai kaupunkisuunnittelijan.

Vieressä kulkeva vanha Karjalankatu on komea ja leveä. Kelpaisi muualla vaikka Avenueksi tai Bulevardiksi ja täällä Venäjällä Prospektiksi. Olemme siis nykyisellä Leningradski Prospektilla. Vähän katua eteenpäin mars, ja eteen tulee ensimmäinen Karjalankadun varressa oleva aukko.

Jotain puuttuu. Tästä välistä on poistunut vanhojen talojen taivaaseen vähän huomaamaton puutalo ja kolmikerroksinen kapea kivitalo sekä kappale suomalaista elokuva- ja valokuvauksen historiaa. Tässä ”vaatimattomassa” puutalossa sijaitsi viipurilaisten laajasti rakastama ja käyttämä elokuvateatteri Scala. Laitan pari tähän liittyvää kuvaa jutun loppuun.

Kivitalossa puolestaan toimi ennen sotia Valokuvaamo Uolevi, jonka taiteellinen osakekirja on jäänyt ilahduttamaan keräilijöitä ja muita kaunosieluja. Valokuvaaja Juho Tarkkonen oli aloittanut kavaamisen vuonna 1905. Vuonna 1912 oli osaamista kertynyt riittävästi ja hän aloitti ateljeekuvaajana Lappeenrannassa, missä hän pian omisti kaksi liikettä. Lisäksi Tarkkonen omisti Viipurista yhden liikkeen.

 

Kuvaamot Karjalassa
Tuntematon virkamies vuonna 1920 Uolevi Oy:n visiittikortissa.

 

Vuonna 1917 Tarkkonen siirsi toiminnot Viipuriin perustamansa Uolevi Oy:n hoteisiin. Vuonna 1919 Uolevi Oy osti liikkeen myös Joensuusta sekä tunnetun Nyblinin valokuvaamon Helsingistä, jonne myös pääkonttori siirrettiin. Olisiko tämä ollut huono liike, sillä Uolevi oy asetettiin konkurssiin vuonna 1921. Tämän jälkeen samassa tilassa jatkoi uusin voimin t:mi Uolevi. Yksi paikka ja kaksi Uolevia.

Seuraavaksi kulkija kohtaa punaisen kapean ja korkean tiilirakennuksen: Savo-Karjalan Osakepankki piti täällä pääkonttoriaan ennen sotia. Jälleen kannattaa pysähtyä ja antaa rakennuksen kertoa tarinansa. Ja jos talo vaikenee, niin antaa keräilijä-Pekan jatkaa…

 

Savo-Karjalan Osakepankki

I maailmansodan aikana Viipuri oli koko maan ulkomaankaupan polttopisteessä ja siksi onkin luonnollista, että juuri Viipuriin syntyi vähän etuajassa ensimmäinen itsenäisyyden alun monista uusista pankeista. Savon ja Karjalan maakuntapankin perustava kokous pidettiin syyskuun 30. päivänä vuonna 1916. Ensimmäiseksi pääjohtajaksi kutsuttiin filosofian maisteri K. N.  Rantakari. Sama mies muuten seikkailee Teemu Keskisarjan mainiossa teoksessa Viipuri 1918. Kannattaa lukea!

Pankin alkuaikoja värittivät pitkäaikaiset ja taloudellisesti raskaat nurkanvaltauksesta johtuneet riidat. Pankki oli vuonna 1919 hankkinut omistukseensa yli puolet niin ikään viipurilaisen Suomen Kauppapankki Osakeyhtiön osakkeista (Torkkelinkatu 12). Odotetun fuusion ja toimintapiirin laajentumisen sijaan hanke meni myttyyn ja pankki joutui myymään osakkeet kilpailijalleen Helsingin Osakepankille. Epäonnistuneen operaation seurauksena pankille koitui merkittävät 5 miljoonan markan tappiot.

Lisää tappioita pankille koitui huonosti harkitusta sitoutumisesta Savonlinnassa sijainneen K.V. Korhosen sahan toimintaan. Pankkiirit hairahtuivat tekemään epäedullisia sopimuksia, jonka seurauksena oli jälleen pitkiä ja pankkia suuresti vahingoittaneita oikeudenkäyntejä. Seurauksena tällä kertaa muutaman miljoonan markan luottotappiot. Toistuvat epäonnistumiset ja tappiot saivat pankin hallintoneuvoston helmikuun 21 päivänä 1924 erottamaan pääjohtajan ja koko hallituksen kerralla. Uudeksi pääjohtajaksi tuli pankinjohtaja Väinö Väisälä.

Uuden johdon alaisuudessa pankin toiminta kehittyi suotuisasti. Vuoden 1938 lopulla sillä oli 13 konttoria kaupungeissa ja 28 maaseudulla. Samaan aikaan KOP:lla oli laajin konttoriverkosto, 209 konttoria. Savo-Karjalan Osake-Pankin maakuntapankin luonnetta kuvaa hyvin se, että pankilla ei ollut Helsingissä edes sivukonttoria.

 


Rouva Maria Sandellin nimissä ollut harvinainen Savo-Karjalan Pankin osakekirja vuodelta 1927.

 

Sotia edeltävinä vuosina pankki maksoi keskimäärin vajaan 6 prosentin vuotuista osinkoa ja parhaimmillaan osinkoa maksettiin jopa 9,5 prosenttia. Pankin osakepääoma oli ennen sotia 30 miljoonaa markkaa. Kokovertailua antaa Pohjoismaiden Yhdyspankin osakepääoma, 280 miljoonaa markkaa.

Jos ensimmäinen maailmansota edesauttoi uusien pankkien syntymistä, niin toinen vastaavasti sai monen sulkemaan ovensa. Talvisodan alueluovutusten yhteydessä pankki menetti useita omia sekä vakuuksina olleita kiinteistöjä. Luottotappioiden ennakoitiin nousevan yli 25 prosenttiin osakepääomasta ja valtioneuvosto määräsi 20.4.1940, että pankin toiminta oli lopetettava.

Jatkosota helpotti pankin omaisuuden takaisinsaantia ja realisointeja. Tallettajat ja velkojat saivat omansa vuonna 1943 ja loppuselvittelyissä vuonna 1952 huomattiin, että osakkeenomistajat saivat purkuosuutena 188 prosenttia osakepääomasta. Pankin purku näyttääkin olleen myönteinen operaatio myös osakkaille. Tosin sodan jälkeinen inflaatio söi saatujen rahojen reaaliarvon lähes täysin.

 


P. Joutsenen karttuvan talletustilin pankkikirja Sortavalan konttorista 1934. Viimeinen nosto on ollut 10.5.1939 summaltaan 400 markkaa. Tilille jäi vielä 1.000 markkaa 50 penniä. Mikä lie ollut tarinan loppu?

 

Koska tallettajat saivat kaikki rahansa takaisin ja osakkaatkin yli osakepääoman, ovat pankin osakekirjat ja pankkikirjat varsin harvinaisia. Ne ovat aikanaan olleet rahanarvoisia papereita ja ovat sitä toki vieläkin, joskin eri syystä.

Viipurissa pankin pääkonttori toimi osoitteessa Karjalankatu 14 arkkitehtien Vikstedt ja Uotila suunnittelemassa ja vuonna 1928 valmistuneessa rakennuksessa Hotelli Knut Possea vastapäätä. Yhtiö oli pörssissä vuodet 1922-40.

 


Pankilla oli konttori myös Porlammilla vähän Viipurista etelään. Täällä oli jatkosodan aikana Suomen suurin motti ja sotasaalis kesällä 1941. Pääkonttorista on lähetty kirje sivukonttoriin 2.4.1931.

 

Saa hengittää… Kaikkea ne vanhat talot osaavatkin kertoa. Nyt pari hengenvetoa ja seuraavan talon luo. Nyt ei haittaa, vaikka osaisi kuunnella vähän venäjääkin. Siirrymme vaalean juuri kesällä 2018 täydellisen ulkoremontin läpikäyneen kolmikerroksisen entisen hotellin taikapiiriin. Kuuntele – historian siipien havinaa… puhutaanko jopa vallankumouksesta??

Annetaan Aikamatka Viipuriin -kirjan kertoa:

”Kun ravintoloitsija Frans Ehrenburgin ravintola Belvedere paloi Torkkelinpuistossa (nyk. Espilän paikalla) vuonna 1887, siirsi hän ravintolan ja hotellin tähän Karjalankadun ja Salakkalahdenkadun kulmassa olevaan taloon. Tästä hotelli Belvederestä tulikin varsin mielenkiintoinen paikka. Isältään hotellin perinyt Konstantin Ehrenburg oli vuonna 1906 sotkeutua pahanpäiväisesti kansainväliseen politiikkaan. Tai oikeastaan, kyllä hän vähän sekaantuikin, kun antoi vallankumouksellisille kokoustilaa, vaikka kaikki muut kaupungissa olivat kieltäytyneet.

Vuonna 1906 Venäjällä elettiin levottomia aikoja. Duuma hajoitettiin ja sen 200 jäsentä lähti Viipuriin Ohranan ulottumattomiin pitämään kapinakokousta. Kokous herätti suurta kansainvälistä huomiota ja siellä annettiin Viipurin manifesti. Siinä kehotettiin väestöä boikotoimaan veronmaksuja ja armeijan kutsuntoja. Ihan tästä ei sitä lopullista vallankumousta kuitenkaan vielä tullut.

 

Lappeenrannan museot
Tällä lasilla on melkoisella varmuudella nostettu maljoja niin vallankumokselle kuin tsaarinvallan palauttamisellekin. Tosin eri aikaan. Ja siinä ohessa kaikissa vähän tavanomaisemmissakin juhlissa. Lasiin on kaiverrettu sekä ravintolan että sen omistajan nimet – ”Hotel Belvedere K.Ehrenberg”.

 

Myös Lenin on vieraillut Viipurissa ja Belvederessä. Lenin asusteli kaupungissa pari viikkoa vuonna 1906. Luonnollisesti hän majoittui vaimonsa Krupskajan kanssa juuri siihen hienoon hotelliin, jossa manifestikin oli annettu. Karjalankadun puoleisella seinällä on tästä kertova muistolaatta. Satunnaisesti sen edestä saattaa vieläkin nähdä kukkia. Ennen vallankumousta Belvedere veti puoleensa radikaaleja. Vallankumouksen jälkeen Belvederessä viihtyivät puolestaan Venäjältä lähtemään pakotetut emigrantit.

Viipurissa käytiin Suomen sisällissodan viimeiset taistelut. Tässä yhteydessä Kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja Kullervo Manner asui muiden punaisten johtajien kanssa hetken Bedeveressä. Tappion jälkeen Manner ja johto pakenivat parilla pikkuveneellä Pietariin miesten jäädessä Viipuriin vangittaviksi. Pietarissa Manneria odottivat Suomen Pankin Tampereen-konttorista varastettu omaisuus ja myöhemmin Suomen Kommunistisen Puolueen puheenjohtajuus. 1930-luvulla Manner joutui epäsuosioon ja päätyi työleirille. Siellä hän vakaumuksellisena kommunistina eteni pian iskurityöläiseksi. Mahtoikohan tulla ikävä Belvederen tarjoiluja?”

 


Kymmenen vuotta sitten Belvederessä oli yksityinen lääkäriasema. Mitäköhän olisi Kullervo Manner sanonut terveyspalveluiden valinnanvapaudesta Venäjällä? Nyt talon julkisivut on korjattu ja talo on värikkäine historioineen ilo silmälle.

 

 Karjala 1.5.1918 (kansaliskirjasto.fi)
Belvedere toimi sisällissodan loppuselvittelyissä myös valkoisen Viipurin Komendantin virastona. Komendanttina toimi kapteeni Gustaf Finne. Me törmäämme vielä myöhemmin uudestaan komendantti Gustafiin ja hänen veljeensä kuvanveistäjä Gunnar Finneen.

 

Jo riittää. Tällä kertaa. Enempää ei kukaan jaksa ja siksi suosittelen tässä vaiheessa menemään kadun yli kohti suurta punatiilistä taloa. Kannattaa käyttää suojatietä. Viipurilaiset autoilijat ovat muuten erittäin kohteliaita ja suojatiellä saa hyvin sekä sijaa että turvaa.

Talossa on nyt Hotelli Vyborg. En ole sen huoneissa muutamaan vuoteen käynyt, mutta kun kävin, niin tunnelma oli kuin 1940-luvun Suomisen Perhe -filmistä. Vain Pipsa ja Olli puuttuivat. Parasta hotellissa on alakerran lobbybaari. Sinne siis sulattelemaan äskeisiä tarinoita. Baarissa oli ainakin viimeksi hyviä olusia ja vanhoja viipurilaisia postikortteja (yhä toivon). Niitä siemaillessa ja katsellessa on mukava samaistua aiheeseen – Aikamatkailua Viipurissa.

Palataan Viipuriin jälleen seuraavassa blogissa – aikanaan.

Pekka

 

PS. Mukava, kun jaksoit lukea tänne. Mahdolliset kommentit tai kysymykset jojko tuonne alas tai suoraan minulle pekka@kantanen.net

Sama kuin ennenkin. Kuvat ovat joko minun tai Mikon ottamia, ellei muuta ilmene. Samoin osakekirjat ja paperitavara, ellei muuta ilmene. Ikuinen kiitos Juha Lankiselle ja www.virtuaaliviipuri.tamk.fi, www.osakekirjakerailijat.fi sekä Gunhard Kockille www.porssitieto.fi sivuille. Jos olen loukannut jonkun tekijänoikeutta, pyydän anteeksi. Tarkoitus on hyvä ja ei kaupallinen.

 

 

Päivitys 10.11.2020

Elokuvateatteri Scala Karjalankatu 12, Viipuri. Kuva Virtuaaliviipuri
Elokuvalippu Scalaan iltanäytökseen 21.11.1942. Kuva oma