Valitse sivu

Pantsar

Osa Viipurin viehätystä on sen monikerroksellisuus. Viipuri on rakennuskannaltaan paikka paikoin yhä erittäin leimallisesti suomalainen. Patterinmäeltä länteen Linnoitukseen asti törmää jatkuvasti suomalaisittain tutun näköisiin rakennuksiin. Silmiin pistävää on myös se, miten vähän keskustassa on jäljellä puurakennuksia. Sodan tuhoamien puutalojen tilalla onkin usein puistoja. Samoin silmiin pistää suomalaistalojen välissä ja rinnalla seisovat eri tyylisuuntaa edustavat sodan jälkeiset neuvostotalot. Viime vuosina kaupunkiin on kohonnut myös joitakin näyttäviä uusia kerrostaloja.

Vuonna 1710 Pietari Suuri valloitti Viipurin. Samalla kääntyi myös linnoitusvarustusten torjuntasuunta idästä länteen. Idässä olleet bastionit korvattiin länteen avautuvalla Pyhän Annan kruunulla. Tämä avasi portit kaupungin kasvulle itään päin. Ajan kanssa vanhojen muurien purkaminen mahdollisti Kauppatorin, Torkkelin puiston, Torkkelinkadun ym. syntymisen.

Viipurin jokaisella vanhalla Suomi-talolla olisi mielenkiintoinen tarina kerrottavanaan – kuka ja miten talo aikoinaan rakennettiin, keitä siellä asui, miten talo ja asukkaat kestivät sodan ja miten talo kesti rauhan? Missä kunnossa vanha Suomi-talo nyt onkaan ja miten uudet asukkaat ovat sitä kohdelleet?

Historialla on oikkunsa. Joistakin asioista jää jälki historiaan ja toisista ei. Viipurin vanhoista Suomi-taloista ehkä parhaiten on dokumentoitu Pantsar/Pantsarlinna. Siitä on tehty myös oma kirjansa, ja muutenkin talosta on saatavilla runsaasti tietoja. Käyköön Pantsar esimerkkinä, millaisia tarinoita myös muut vanhat talot voisivat kertoa.   

Pantsar

Kun kaupunki kasvoi koulukenttien ohi, uusia katuja vedettiin ja tontteja kaavoitettiin. Havin valleilla Pontuksenkadun ja Pormestarinkadun kulmaan katsottiin paikka komealle kivitalolle. Tontin osti ja talon rakensi Asunto-osuuskunta Pantsar.  Talon suunnitteli vuonna 1924 edesmenneen Viipuri-asiantuntijan arkkitehti Juha Lankisen isä, arkkitehti Jalmari Lankinen.

Pantsar oli ensimmäinen arkkitehti Jalmari Lankinen suunnittelema kerrostalo Viipurissa. Lankiset myös itse asuivat talon B-rapun kolmannessa kerroksessa ennen muuttoaan Viipurin maalaiskunnan taloon Punaisenlähteentorin kulmaan ennen sotia. Lankinen suunnitteli myös tämän talon. Aloituskuvassa Pantsar nyt (2019). Lankisten B-rappu talon vasemmassa reunassa Pormestarinkadun puolella..

Lankisten muuttokuorma lähdössä Pantsarista kohti Punaisenlähteentoria. (kuva Jalmari Lankinen/Lappeenrannan museot)
Tämä kuva on samasta paikasta paikasta noin 80 vuotta myöhemmin. Pantsar on yhtä komea kuin aina. Ehkä pientä pintaremonttia vailla. Putkiremontista ei ole tietoa. (kuva PK 2019) 

Valmistumisen aikaan Pantsarlinnan osoite oli vielä Pontuksenkatu 6, mutta vuoden 1929 katu-uudistuksen jälkeen Pontuksenkatu 30. Talossa oli 6. kerroksinen A-rappu Pontuksenkadun puolella ja 5. kerroksinen B-rappu Pormestarinkadun puolella. Asuntojen lisäksi B-rapun molemmin puolin oli pari kauppaa – Valion myymälä nro 4 sekä Hedelmä- ja siirtotavarakauppa J.A. Kaskinen. Asuntoja oli yhteensä 55.

Lankisten eteinen Pantsarissa. (kuva Jalmari Lankinen/Lappeenrannan museot)

Näkymä Lankisten ikkunasta yli kadun. Arkkitehti Jalmari Lankinen laati piirustukset matalaa asuintaloa varten syyskuussa 1925, Kaarlon- ja Mallaskatujen kulmaan. Tontin palosolan kohdalla Kaarlonkadulla (vuodesta 1929 Pormestarinkatu) oleva vaalea rakennus tehtiin kokonaan kivirakenteiseksi. Rakennuksen omisti Osuustalo Kaarlonkatu 4. Nämä talot eivät kestäneet sotaa. (kuva Jalmari Lankinen/Lappeenrannan museo)

”Kotitalomme Pantsar Viipurissa” -kirjassa vanha Paavo Korhonen muistelee lapsuuden leikkikavereidensa kanssa vanhaa Viipuria ja rakasta kotitaloaan. Kirja on mitä mainioin ajankuva 1930-luvun Viipurista, sodasta ja oman kodin jättämisen tuskasta. Erityisen lisän tuo talon vaiheiden kirjaaminen sekä Jalmari Lankisen tekniset arviot talon kärsimistä vaurioista ja korjausmahdollisuuksista.

Vanhojen viipurilaisten entisten nuorten mainio kirja vanhasta Viipurista ja rakkaasta kotitalosta.
Vanhan Pantsarin turvallinen takapiha on muuttunut lasten leikkipaikasta uuden ajan myötä autojen parkkialueeksi. (kuva PK 2019)

Sodan autioittamille tonteille on noussut puistoja ja lasten leikkipaikkoja. Pantsar kohoaa taustalla kuvan keskellä. (kuva PK 2019)

Talvisodan loppu oli Viipurissa kaoottinen. Sota lähestyi kaupunkia, pommeja putoili ja aavetykki ampui arvaamattomasti ja ennalta varoittamatta. Lapset, naiset ja muu siviiliväestö evakuoitiin hyvissä ajoissa ja tyhjiksi jäänneistä taloista katkaistiin keskellä kylmintä talvea sekä sähköt että vesi. Myös Pantsar jäi tyhjilleen ja kylmilleen.

Kuten kuvat kertovat, tuhoutui Pantsar sodan melskeissä pahoin. Talo ei kuitenkaan ollut saanut sodan loppuun mennessä suoria osumia. Palokunta poistui Viipurista 23.2.1940 ja talvisota päättyi 13.3.1940. Tässä välissä Pantsar paloi rauhassa kaikkine irtaimistoineen. Palon sanotaan kestäneen viikon.

Aselevon solmimisen aikaan Pantsar, kuten koko Patterinmäestä länteen oleva osa Viipuria, oli vielä suomalaisilla. Palon syytä voi vain arvailla – joko yksittäinen palopommi tai kranaatti tai sitten vetäytyneet sotilaat eivät vaan halunneet jättää täysin ehjää (koti)taloa viholliselle. Syy ei ehkä koskaan selviä, eikä sillä nyt enää juuri ole väliäkään.

Jalmari Lankinen pääsi vuonna 1941 kuvaamaan entisen kotitalonsa Pantsarin alennustilaa. Kuvaaja seisoo Pontuksenkadulla. Vasemmalle kääntyy Pormestarinkatu. Ikkunat, mistä Jalmari kuvasi joitakin vuosia aiemmin vastapäätä olevia puutaloja, ihmettelevät nyt tyhjinä mustina aukkoina omaa ja ympäristön tuhoa. On jälleenrakentamisen aika. (kuva Lappeenrannan museo)

Elokuussa 1941 suomalaiset valtasivat Viipurin takaisin itselleen. Entinen elämä alkoi pikkuhiljaa palata takaisin. Myös Pantsarin asukkaita alkoi palata kotiinsa. Talon asukkaiden muodostama osuuskunta ei ollut lakkauttanut toimintaansa. Paluuseen uskottiin.

Osuuskunta oli perinyt vastikkeita ja yrittänyt hoitaa talon asioita. Myös sotavahinkokorvauksia odoteltiin. Entinen asukas Jalmari Lankinen dokumentoi talon vauriot. Sisäosat olivat palaneet viikossa putipuhtaaksi kaikesta palavaksi kelpaavasta. Betonirakenteet olivat Lankisen arvion mukaan kuitenkin niin hyvässä kunnossa, että raunioiden arvo olisi noin 20% uuden talon arvosta. Lankinen suositteli talon korjaamista.

Pantsarin välipohjissa oli paikoin palon aiheuttamia murtumia. (kuva Jalmari Lankinen/Lappeenrannan museo)

Näin myös kävi ja taloa ryhdyttiin korjaamaan. Tällä kertaa talon omistus järjestettiin osuuskunnan sijaan osakeyhtiömuotoon – Asunto Oy Pantsarlinna. Taloon tuli osin vanhoja ja myös uusia asukkaita. A-rappu saatiin korjattua ensin ja asukkaat ehtivät muuttaa osin jo sisään. B-rapun osalta sota oli nopeampi. Puna-armeija ehti palata Viipuriin kesäkuussa 1944 noin kuukautta ennen ilmoitettua muuttopäivää.

Uusi yhtiö päätti lopettaa toimintansa vuonna 1947.

Uuden Pantsarlinnan osakekirjat päivättiin 4.6.1943. (kuva oma kokoelma)

Historia on tunnettu eri kokoisista ympyröistään, jotka saattavat sulkeutua oudoillakin tavoilla. Pantsarin osalta sellaisena voi pitää sitä, että Arkkitehtien Juha ja Jalmari Lankisen kodissa vanhassa Pantsarissa asui myöhemmin venäläisen Viipurin kaupunginarkkitehti. Juha Lankinen kertoi ystävystyneensä kollegan kanssa ja vierailleen usein heidän kodissaan Pantsarissa, entisessä Lankisten kodissa.

Lopuksi vähän makupaloja vanhoista ainakin julkisivultaan kunnostetuista Suomi-taloista. Asunnoista, yhteisistä tiloista, LVI-tilanteesta sun muusta en osaa sanoa. Venäjällä ihmiset omistavat oman huoneistonsa ja pitävät sitä kunnossa parhaan kykynsä mukaan. Yhteisistä tiloista ei ole vastaavaa järjestelmää kuin meidän asunto-osakeyhtiöissä. Siksi voi olla, että moni kakku päältä kaunis, mutta sisältä…

Jalmari Lankisen suunnittelema vuonna 1930 valmistunut Tuomiokirkkoseurakunnan talo näyttää kuin uudelta. (kuva PK 2019)

Kuten myös Linnankadulla purettua tuomiokirkkoa vastapäätä oleva vuonna 1893 valmistunut Wiklundin talo.

Torkkelinkadun ja Brahenkadun kulmassa on myös hienosti kunnostettu vanha (1900) Suomi-talo.

Nyt ei tehdä mitään Potemkinin kulisseja. Myös sisäpihan puolelta talot pannaan kuntoon. Vanhan (1911) SOK:n talon sisäpiha. Joskus kannattaa rohkeasti mennä myös pihoja katselemaan.

Rautatieaseman ja linja-autoaseman välissä hienosti kunnostettu entinen SOK:n talo.

Ns. Kimmon-talo vuodelta 1914. Hienosti kunnostettu ja kulmassa mukava keidas – Sporttibaari. Hyvää olutta ja helppoa ruokaa kohtuu hinnalla.

Jalmari Lankisen suunnittelema Viipurin maalaiskunnan talo (valm. 1932). Tänne Lankiset muuttivat Pantsarista. Talo on Punaisenlähteen torin reunassa Leninin ison patsaan takana vähän varjossa.

Arkkitehti Paavo Uotila piirsi kauppias Moskvinille erittäin persoonallisen liiketalon Punaisenlähteentorin laitaan vuonna 1907. Tämäkin talo näyttää kuin olisi juuri vasta valmistunut.

Elokuussa 2019 vanhojen Suomi-talojen remonttiaalto oli ehtinyt Torkkelin- ja Karjalankatujen risteykseen. Ensi kesänä tämäkin kulma on kuin uusi.

Kiitos kun jaksoit lukea loppuun asti. Kirjoittelen näitä blogeja vähän fiilispohjalta ja nyt oli tällainen inspiraatio. Mitä mieltä olet vanhoista Viipurin Suomi-taloista ja niiden kunnostamisesta? Saa kommentoida!

Tästäkin blogista ikuinen kiitos Juha Lankiselle, joka eläessään ehti antamaan minulle monta neuvoa ja vinkkiä. Juha oli suureksi avuksi myös kuin teimme Mikon kanssa Aikamatka Viipuriin -kirjaa. Voisikohan näitä blogeja laittaa joskus kirjaksi?