Valitse sivu

Ilja Varlamov
Linnakadun ja Mustainveljestenkadun kulma näytti muutama vuosi sitten tältä. Katolla kasvaa kohtalaisen kokoisia koivuja. Viipurilaista viherrakentamista?

 

 

Edellisessä postauksessa lukijat/kulkijat jäivät parantamaan maailmaa ja Viipuria Champion-olutbaariin Torkkelinkadun varteen. Viipuriakaan ei rakennettu päivässä eikä sitä voi myöskään oppia tai kulkea läpeensä ihan hetkessä. Siksi Odotellessa Championin kävijöitä, tehdään taas syrjähyppy. Tällä kertaa ystäväni Harrin tulevaa Viipurin matkaa enteillen uutisia vanhan kaupungin rauniotilanteesta. Muista toki käydä päivittämässä tilanne!

Jokainen, joka on kävellyt Linnankatua pitkin, läpi vanhan keskiaikaisen Linnoituksen kaupunginosan, on nähnyt sen. Paikalliset kulkevat paikan ohi ympäristöään huomioimatta, kiirehtien ja päät painuksissa. Osa jopa häpeillen. Turistit sen sijaan pysähtyvät, päivittelevät ja ottavat kuvia. Kaupungin rumin kortteli on myös sen kuvatuin. Olemme Linnakatu 15 kohdalla ja edessämme avautuu lohduton näkymä, rappion, välinpitämättömyyden ja laiminlyöntien paratiisi. Tämä on Sohlbergin rauniokortteli.

Annan kohta talon itsensä kertoa Seth Sohlberg -nimisestä suurmiehestä ja menneestä kukoistuksesta. Mutta sitä ennen vähän nykyisyydestä, sillä se on osin taruakin ihmeellisempää. Itse törmäsin tähän Linnan-, Pamppalan-, Vahtitornin- ja Mustainveljestenkatujen rajaamaan kortteliin ensimmäisen kerran yli 10 vuotta sitten ja juuri tämän näköisenä. Silloin korttelin takana Vahtitorninkadun puolella oli vielä rakennuksen hahmo nähtävissä ja seiniä pystyssä. Sata vuotta sitten maisema näytti hieman toisenlaiselta.

 


Suomalainen Vahtitorninkatu vuonna 1905 ja venäläinen Storoževoi bašni vuonna 2010

 

Vuoden 2010 kuvassa Hotelli Hamburger Börssistä ei ole jäljellä kuin muutama murunen hajallaan maassa. Nyt vuonna 2018 sama mureneminen on edennyt myös naapuritaloon. Vielä vajaat kymmenen vuotta sitten se olisi ehkä ollut vielä pelastettavissa. Ikävä kyllä väliin ehti tulla kaivinkoneen nälkäinen kauha.

 

Dmitri Semjonov
Viisi vuotta sitten koko korttelia uhkasi lopullinen tuho.

 

Kesken korttelin tuhoa ja loppujen rakennusten purkua viranomaiset päättivät reagoida paikallisten asukkaiden ja aktivistien vaatimuksiin. Viipurin keskiaikainen keskusta on suojeltua muinaismuistoaluetta ja vanhojen rakennusten purkaminen on erittäin tarkoin säänneltyä. Lupia ei Komatsu-miehillä ollut ja siksi purkaminen keskeytettiin toukokuun alussa 2013. Olimme silloin Mikon kanssa paikalla ja näky oli kyllä melkoinen, kun kaivinkoneet ärjyivät raunioiden päällä ja tiputtelivat vielä pystyssä olevia seinänkappaleita alas.

Vaan työt loppuivat yhtä nopeasti kuin olivat alkaneetkin.  Sen jälkeen tulikin pitkä tauko ja vasta tänä kesänä alkoi jälleen tapahtua. Ensimmäisessä blogissa kerroin jo bloggari Ilja Varlamovista ja miten hän sai julkisuuden kautta viranomaiset heräämään. Erikoisinta koko jutussa oli ehkä se, että Viipurin kaupunki omisti ja omistaa yhä koko korttelin.

Joka tapauksessa tänä kesänä piti sekä hieroa silmiään että nipistää käsivarresta – Sohlbergin korttelin häpeällinen tuhoaminen oli muuttunut siivoamiseksi ja jäljelle jääneiden talon tynkien kunnostamiseksi.

 


Linnankadun varrella olevan seinän kunnostus käynnissä. Laudat ikkunoissa ja vanhaa rappausta naputellaan seinästä. Kyllä tästä vielä talo tehdään.

 

Pamppalankadun puolella seisoo rakennusliikkeen mainos ja kuva tulevasta kohteesta. Ikävä kyllä kielitaitoni ei riitä selvittämään, mitä siinä tarkkaan ottaen luvataan. Kuva sen sijaan kertoo, että Vahtitorninkadun puolikas korttelista tulee puistoksi ja Linnankadun puoli rakennetaan entiselleen. Tavoite kuulemma on synnyttää rakennus, joka vastaa ulkoisesti 1930-luvun tilannetta. Viipuria siis ennallistetaan suomalaisen mallin mukaan. Nipistän käsivarresta varmuuden vuoksi vielä kerran.

 


Taustalla siivotaan raunioita ja etualalla markkinoidaan jo uusia tiloja. Töitä on vielä paljon edessä. Vahtivuorenkatu kulkee mainoskuvan oikeassa alareunassa puiston reunassa.

 

Viipurin vanhassa keskustassa on muitakin vanhoja tontteja, joissa olevat rakennukset on aikoinaan jätetty hoitamatta odottamaan romahtamista säiden ja ajan armoille. Viipurin alueen hallinto on lupaillut jo vuosia, että niiden tilalle rakennetaan paikalle sopivia uusia rakennuksia. Yksi sellainen onkin jo noussut Harmaidenveljestenkadulle. Paikallistenkin mielestä uusi linnamainen rakennus punakattoisine torneineen sopisi paremminkin Disneylandiin kuin vanhaan Viipuriin. Ehkä ajat ovat muuttuneet ja vanhoille pohjille halutaan rakentaa/korjata uusia entisen mallisia ja näköisiä taloja.

Jälleen – toivoa on.

Ja toivoa on myös siinä, että Vahtivuorenkadun laitaan tuleva puisto on ajateltu väliaikaiseksi. Tarkoitus on, että loppukin korttelista ennallistetaan 1900-luvun asuun. Kyse on vain rahasta ja hyvästä tahdosta. Vanhat piirustukset kyllä löytyvät.

 

Kansallisarkisto
Mikäli paikallisviranomaiset pitävät kiinni ajatuksestaan ennallistaa Vahtivuorenkadun puoli korttelista, niin tässä vihjeeksi alkuperäiset piirustukset kahdesta kadunvarren rakennuksesta.  Vasemman talon (postikortin hotelli Hamburger Börs) suunnitteli Arkkitehti Ivar Aminoff vuonna 1897. Oikeanpuoleinen talo valmistui jo vuonna 1847 ja sitä korotettiin samalla kun naapuriin tehtiin uusi talo. Ennen korotusta alkuperäisessä yksikerroksisessa talossa toimi Uusi Hotelli, jonka suojissa vuonna 1891 perustettiin Pamaus Seura.

 

 


www.virtuaaliviipuri.tamk.fi
Kappale 1930-luvun Viipuria – Linnankatu 15. Tässä vaaleassa kulmatalossa oli Seth Sohlbergin liike. Sethin veli arkkitehti Bruno Gerhard Sohlberg suunnitteli kuvassa olevan ruskean tiilirakennuksen. Jos jatkaa varjossa oikealla menevää katua ylös ja alas niin muutaman sadan metrin jälkeen tulee vastaan Viipurin Linna. Onko tämä myös tuleva uusvanha katunäkymä?

 

Mikä ihmeen Sohlbergin tontti?

Jos suinkin maltat mielenkuohunnaltasi, niin kannattaa jälleen hetkeksi hiljentyä. Keskity ja tuijota rujoa talon seinää.  Vähän vielä mielikuvitusta peliin ja pian paikka muuttuukin yli sata vuotta nuoremmaksi vilkkaaksi kauppapaikaksi. Täällä hääri Seth Sohlberg (1856–1918), joka oli jo pienestä pitäen ahkera ja työteliäs. Työuransa hän aloitti Turussa 15-vuotiaana J. Österblad & Co. -yhtiön rautakaupassa. Ajan saatossa Sohlbergistä tuli ensin kauppias, tehtailija ja lopulta vuorineuvos sekä mesenaatti.

Palveltuaan ensimmäistä työnantajaansa kymmenen vuotta, hän muutti Helsinkiin 1881. Siellä hän pestautui Anders Parviaisen ja A.W.Winterin yhteiseen yhtiöön. Winterin kuoltua uudeksi yhtiökumppaniksi tuli K. H. Renlund.

Heidän A. Parviainen & Co -yhtiönsä osti vuonna1879 Helsingissä August Lindbergin rautakaupan osoitteessa Mikonkatu 8.

 

finna.fi
Seth Sohlberg Helsingissä 1890-luvulla

 

Vuonna 1881 Parviainen & Co. avasi myymälän Viipurissa, osoitteessa Linnankatu 15 (tuolloin Katariinankatu). Nuori Seth Sohlberg lähti sitä johtamaan ja muutti Viipuriin pari vuotta myöhemmin 27-vuotiaana. Vuonna 1884 Parviainen & Co. jaettiin kolmeen osaan. Parviainen sai tukku- ja öljykaupan, Renlund Helsingin rautakaupan ja Seth Sohlberg Viipurin liikkeen.

Näin Seth Sohlbergista tuli vuonna 1884 viipurilaisen rauta- ja maalikaupan omistaja. Toimialana oli ”rautakauppatavaroita ja rakennusaineita tukuittain ja vähittäin”.

 


Seth Sohlbergin Rautakaupan liikekirje Lappeenrantaan.

 


Seth Sohlberg tajusi jo varhain lehdistön tarjoamat mahdollisuudet mainostaa tuotteitaan. Sethillä oli jo mainoksenkin mukaan näpit monessa mukana.

 


Seth Sohlbergin omakätisesti allekirjoittama liikekirje seppä Isak Koskiselle Wuojoen kartanoon Lappi T.L:än vuodelta 1903

 

 

Vuonna 1906 liike muutettiin osakeyhtiöksi kantamaan perustajansa Seth Sohlbergin nimeä. Sohlbergin liiketoimet menestyivät ja hänestä tuli nopeasti äveriäs mies. Hän lahjoitti jo eläessään moneen hyvään kohteeseen. Liikeansioistaan ja hyväntekeväisyydestään tunnettu mies sai vuorineuvoksen arvon 1908.

 


Osakekirja on yhtiön 1906 perustamisannista ja kuulunut herra Seth Sohlbergille. Allekirjoittajat omakätisesti – Sohlberg, Georg K. Palmroth sekä Carl Lindvall.

 

Seth Sohlberg oli eräässä vaiheessa myös tulevan suuren pörssiyhtiö Wärtsilän suuromistaja. Hän oli myös myöhemmin pörssissä listattujen Läskelä Bruksin ja Ab Simpeleen hallituksen puheenjohtaja ja merkittävä omistaja. Sohlberg ehti ennen kuolemaansa omistamaan myös lukuisia kaupunkikiinteistöjä ja laajoja maa-alueita.


Läskelän osakkeet olivat pörssissä vuodet 1915-1932, jolloin se liitettiin Kymin Osakeyhtiöön. Ulkonäkö muistuttaa Seth Sohlberg Oy:n osakekirjaa.

 

 
Ab Simpele oli yksi Seth Sohlbergin pörssiin kasvaneista yhtiöistä. Noteeraus 1916-20, jolloin oli muodostamassa Yhtyneitä Paperitehtaita. Keskimmäinen allekirjoittaja Seth Sohlberg.

 

Seth Sohlberg oli perheetön. Omien lapsien puuttuminen sai hänet ajattelemaan perillisiään hieman laveammin. Eräässä hänen muistopuheessaan sanottiin, että hänen tavoitteenaan ”ei ollut kulta sinänsä, vaan kulta välineenä henkisten pyrintöjen tukemiseen ja edistämiseen”.

Sohlberg ryhtyi jo elinaikanaan vähentämään omistuksiaan ja tukemaan monia hyviä yhteiskunnallisia hankkeita. Kuollessaan hän lahjoitti suuria summia mm. Viipurin kaupungille, Suomen luonnonolosuhteiden tutkimukseen ja käytännölliseen geologiseen tutkimukseen, Åbo akademille, ruotsinkieliselle sivistysrahastolle ja Suomen Historialliselle Seuralle.

Viipurissa puolestaan paikallisten taiteenystävien haave oman piirustuskoulun rakentamisesta mahdollistui vuorineuvos Sohlbergin testamentin myötä vuonna 1917.

 


Seth Sohlberg (1856-1918), yrittäjä, mesenaatti ja hyväntekijä.

 

Sohlbergin vähentäessä omistuksiaan myös Seth Sohlberg Osakeyhtiöön tuli muitakin merkittäviä omistajia. Eräs näistä uusista voimista oli Latvian konsuli ja Latvian Kolmen Tähden ritarikunnan ritari Väinö Gunnari (myöh. Kunnaala), elämänsä aikana monessa mukana hänkin.

Gunnari oli syntynyt vuonna 1889 Viipurin maalaiskunnassa. Käytyään 5 luokkaa Viipurin suomalaista reaalilyseota, hän pääsi myyjäksi ja konttoristiksi Seth Sohlberg Oy:n palvelukseen. Sieltä hän siirtyi kilpailijan leipiin toimien Itä-Suomen Rautakauppa Oy:ssä konttoristina, tullaajana, ostajana ja (kauppa)matkustajana vuosina 1907-10. Seuraavaksi Gunnari siirtyi Kotkaan neljäksi vuodeksi johtamaan Suomalaista Liikeosakeyhtiötä.

Vuonna 1914 hänet kutsuttiin viipurilaisen Rautakauppa Ahjon toimitusjohtajaksi. Ajan myötä Gunnarista tuli myös Ahjon suurin osakkeenomistaja. Vuorineuvos Seth Sohlbergin kuoltua vuonna 1918 Gunnari hankki vuonna 1925 herrojen K. E. Holmen ja Uno Lindblom kanssa kukin 29 %:n osuudet Seth Sohlberg Oy:stä. Gunnarista tuli myös tämän yhtiön toimitusjohtaja ja johtokunnan puheenjohtaja.

Seth Sohlberg Oy:n tarina loppui vuonna 1934 konkurssin alkamiseen. Vuotta aiemmin oli kuitenkin jo perustettu Rautakauppa Sohlberg. Pääomistajana oli Väinö Gunnari. Molempien yhtiöiden toimiala oli sama – ”rautakauppatavaroita ja rakennusaineita tukuttain ja vähittäin”.

Yhtiössä oli alunalkujaan 300 osaketta, joista Väinö Gunnarilla 33% ja Tauno Gunnarilla saman verran. Tämän 15.5.1933 päivätyn osakekirjan (nro 293) omistajaksi on merkattu Väinö Kunnaala. Hän on myös osakekirjan ensimmäinen allekirjoittaja. Toinen on hänen poikansa Heikki Kunnaala, joka kunnostautui II maailmansodassa panssarimiehenä.

Rautakauppa Sohlbergin taival 1930-luvun Viipurissa jäi suhteellisen lyhyeksi. Toiminta ajettiin alas, yhtiö jäi eloon ja Gunnarit muuttivat vuonna 1937 Helsinkiin. Siellä perustettiin uusi puutavarakauppaan keskittynyt yritys Northern Timber Ltd Oy. Yhtiökumppanina tässä oli Väinö Kunnaalaksi muuttuneella konsulilla mm. muuan kenraali Aarne Sihvo.

 


Rautakauppa Sohlbergin osakekirja.

 

 

         osakekirjakeräilijät
Gunnarit/Kunnaalat olivat Viipurissa monessa mukana. Tässä Viipurin uusi Yhteiskoulu 1917 ja Maanviljelyskauppa 1939.

 

Näin. Nyt tiedämme, mikä oli miehiään vuorineuvos ja mesenaatti Seth Sohlberg, miksi koko Viipurin ruminta korttelia kutsutaan hänen mukaansa ja mitä tapahtui Sethin yritysimperiumille. Toki hyväntekeväisyyden hedelmät elävät yhä, mutta juuri nyt ilahduttaa eniten se, että parhaatkaan japanilaiset kaivinkoneet eivät ole kyenneet kauhoillaan musertamaan tämän hienon miehen kivistä muistoa – hänen nimeään kantavaa korttelia Viipurin keskustassa. Viipurissa käydessänne, muistakaa aina käydä katsomassa Sohlbergin korttelin kuulumisia. Koskettakaa seinää – siitä voi saada sekä energiaa että tuntea vanhan Viipurin henkeä.

Sohlbergin korttelin tuleva kehittäminen kertoo myös mihin suuntaan paikalliset viranomaiset haluavat Viipuria kehittää. Sohlbergin tontin omistaa kaupunki. Toinen ongelmakohta, Domuksen talo vähän ylempänä Linnankadulla, puolestaan kuuluu rakennusliikkeelle. Ei ole helppo rasti sekään.

 

Ensi kertaan. Tiedä vielä mitä silloin tulee mieleen…

 

PS Sama kuin ennenkin. Kuvat ovat joko minun tai Mikon ottamia, ellei muuta ilmene. Samoin osakekirjat ja paperitavara, ellei muuta ilmene. Ikuinen kiitos Juha Lankiselle ja www.virtuaaliviipuri.tamk.fi, www.osakekirjakerailijat.fi sekä www.porssitieto.fi sivuille. Jos olen loukannut jonkun tekijänoikeutta, pyydän anteeksi. Tarkoitus on hyvä ja ei kaupallinen.

PÄIVITYS 1.9.2019

Koko korttelin korjaaminen on edistynyt kesällä 2019 tähän pisteeseen. Tässä kulmassa sijaitsi Uusi Hotelli, missä Pamaus Seura aikoinaan perustettiin. Oikealla menee Mustainveljestenkatu kohti kauppatoria.