Valitse sivu

Viipuriin voi mennä monesta syystä. Meitä löytyy kotiseutumatkailijoita, historian harrastajia, ostosmatkailijoita, huvittelijoita, uteliaita ja kaikkia näiden yhdistelmiä. Oli syy mikä tahansa, ei kannata unohtaa haudoilla käyntiä. Viipurissa on vanhoja suomalaisia hautausmaita – virallisia ja epävirallisia – ja niistä löytyy sekä karmeita tarinoita että hienoja hautamuistomerkkejä.

Sorvalin hautausmaa on ehkä tunnetuin ja sillä on oma yhdistyksensäkin. Uuden maantien pahasti pilkkomalta hautausmaalta Viipurista länteen löytyy kunnostettuna ainakin Otsakorven, Hackmanin, Häklin ja olympiavoittaja Frimanin haudat. Kannattaa käydä ihmettelemässä ja hiljentymässä.

Epävirallisia hautoja löytyy punaisten sankareiden hautausmaa Papulanmäellä. Tämän löytäminen tosin vaatii opasta, sillä se on täysin metsittynyt ja unohdettu. Lisäksi kaupungista himpun matkaa Pietariin päin on neuvostoliittolaisten pystyttämä punaisten sankarivainajien muistomerkki. Muistomerkin takana oleva alue tunnettiin ennen koirahautoina, koska sinne oli perinteisesti haudattu kaupungilla kuolleita kulkukoiria ja vastaavia. Sisällissodan tiimellyksessä koirien hautausmaa tuntui sopivan myös hävinneiden punaisten hautapaikaksi. Sinne vietiin, siellä teloitettiin ja sinne haudattiin punavankeja, miehiä ja naisia mukana myös alaikäisiä ja muutama kansanedustajakin.

Kuolleiden punaisten hautamonumentti ilmentää mennyttä mahtipontista neuvostotyyliä.
Historioitsija Teemu Keskisarja kertoo koirahautojen karmeita juttuja. Sotahistorioitsija Eeva Tammi kuuntelee ja tarvittaessa korjaa. Mainio pari vauhdissa elokuussa 2018.

Mutta ei näistä nyt tämän enempää. Matkamme vie meidät tänään Ristimäen vanhalle hautausmaalle Talikkalan ja Lepolan maisemiin. Hautausmaa ja sen ympäristö ovat tärkeitä myös sotahistorian kannalta, sillä kesällä 1944 siellä käytiin ankaria taisteluja ja koko Kannaksen sisempi VKT-linja (puolustuslinja) kulki hautausmaan poikki. Sota ei kysy lupaa rikkoa sitä, mitä rauha on rakentanut.

Ylimpänä on kuva Ristimäen hautausmaan portin vieressä pienellä kumpareella olevasta Pyhän Yrjön kappelista. Tämä myöhempien aikojen rakennus toimii hyvänä maamerkkinä ja osoittaa, mihin päin pitää mennä. Kappelin edustalla on puluaukio ja portti hautausmaalle. Mennään sinne.

Viipurilaiset pulut ovat sekä vaarallisia että pois pilattuja. En suosittele pysähtymään paikalleen ja kaivamaan taskujaan. Puluja ohjaava joukkoäly panee ne heti hönkimään kohti potentiaalista ruokkijaa. Kappeli oikealla.

Kunhan olet selvinnyt pulujen asettamasta ruokinta-ansasta tulet tälle portille. Käytävän perällä on venäläisten sankarivainajien muistomerkki. Viipurin taisteluissa kuoli paljoin venäläisiä ja muutama tuhat on haudattu muistomerkille kulkevan käytävän alle. Siitä vaan talsimaan hautojen päälle…

Jos haluaa jatkaa käytävää perille, niin sieltä löytyy musta marmoripaasi ja paljon venäläisten sankareiden nimiä.

Me emme nyt mene käytävää eteenpäin ihailemaan perillä pilkottavaa muistomerkkiä. Heti kohta portin jälkeen tulee oikealle avautuva portti ja käytävä. Parin kymmenen metrin päässä (30 askelta) löytyy kauppaneuvos Juho Lallukan ja hänen rouvansa Marian upouusi hautamuistomerkki.

Parin kymmenen metrin päässä on ensimmäinen portti oikealle. Siitä mars hautausmaan hiekkakäytävälle kohti edessä häämöttävää tuoretta hautamuistomerkkiä…

Ken tästä käy, löytää etsimänsä. Juho ja Maria Lallukan haudat jo näkyvät.

En aio vielä kertoa tarkemmin näistä hienoista ihmisistä. Lallukat ansaitsevat ihan oman bloginsa (tulossa lähiaikoina heti kun valmistuu…). Sen verran haudasta kuitenkin, että alkuperäinen hautamuistomerkki kärsi arvatenkin sodasta ja keskeisestä asemasta keskellä VKT-linjaa. Vuonna 1986 Emil Wikströmin suunnittelema alkuperäinen muistomerkki saatiin siirrettyä Lappeenrantaan. Silloin hautausmaata uhkasi joku uusi tielinjaus, jota ei sitten kuitenkaan tullut.

Tänä kesänä 10.6. pidettiin hautausmaalla alkuperäisellä paikalla pariskunnan uuden hautamuistomerkin siunaustilaisuus. Muistomerkin on suunnitellut arkkitehti Per-Mauritz Ålander. Muistomerkissä on selkeästi havaittavissa samaa hienostunutta muotokieltä kuin alkuperäisessä. Kiitos Pamaus seuralle.

Juho ja Maria Lallukan uusi tänä kesänä paljastettu hautamuistomerkki on alkuperäisellä paikallaan. Tässä lepäävät Lallukat, suuret hyväntekijät.

Vuonna 1986 alkuperäinen Lallukoiden hautamuistomerkki siirrettiin Lappeenrantaan. Muotokieli on hyvin sama.

Ristimäen hautausmaa tuntuu olevan yhä jonkinlaisessa käytössä. Muuntajakaappi hautojen välissä ei annan oikein järjestelmällistä kuvaa…

Seuraavaksi voi vaikka ihailla vanhan hautausmaan suloista sekasortoa. Vanhoista haudoista ei saa oikein selkoa, käytävät ovat jääneet kasvillisuuden alle ja siellä täällä on uusien asukkaiden hautoja sinne tänne satunnaisesti asetettuna. Vaikka nyt muuntajakaapin viereen?

Lallukoiden haudalta pitää kävellä käytävää eteenpäin syvemmälle viidakkoon. Noin 50 askeleen kuluttua oikealla on rauta-aidan ympäröimä hauta, missä on kaksi kookasta rautaista ortodoksiristiä. Tähän stop ja käännös haudan reunaa pitkin vielä syvemmälle pöpelikköön. Noin 25 askelta vähän vasemmalle kaartuen ja sieltä pitäisi löytyä suuren suomalaisen kultturimiehen Jaakko Juteinin hauta.

Tästä kahden ortodoksiristin häkkyrästä käännytään käytävältä pois oikealle kasvuston sekaan.

Noin 25 askelta vähän vasemmalle kaartuen ja olet Juteinin haudalla.

Jos mieleen ei heti muistu, kuka oli Jaakko Juteini, niin tässä kolmen pisteen vihje:

Arvon mekin ansaitsemme

Suomen maassa suuressa,

vaikk’ei riennä riemuksemme

leipä miesten maatessa;

laiho kasvaa kyntäjälle,

onni työnsä täyttäjälle.

Joko muistuu mieleen, kenen lauluja lapsena alakoulussa laulettiin?

Juteini oli siis suuri kansallismielinen kirjailija ja suomalainen valistusmies. Ja valistus puolestaan puhui järjen ja tiedon puolesta sekä ihmisarvosta. Juteinin vaikutus suomalaisuuden kehittymisessä oli merkittävä. Nykyään tulee aika ajoin ikävä valistusta. Miten olisi valistuksen vallankumous uskomuksia, luuloja ja yksinkertaisia totuuksia torjumaan? Juteini kunniaan!

Ristimäen hautausmaan alennustilan myötä myös Juteinin hauta hukkui. Sen minkä sota myllersi niin kasvillisuus peitti ja kaikki jäljet peitti. Kävimme viime kesänä elokuussa hautausmaalla. Teemu Keskisarja ja Eeva Tammi olivat kuulleet, että Sorvalin ystävät olivat onnistuneet paikantamaan haudan pari viikkoa aiemmin. Heillä oli haju, mistä voisi etsiä. Ja silloin mekin löysimme heidän jo löytämänsä Juteinin hautakiven. Surullisessa kunnossa palasina ja ryövättynä.

Kuten kuvasta näkyy, on hautakiven ryöstäjä toheloinnut työssään. Isosta ja komeasta hautakivestä saa monta reunakiveä tai rappua, jos vaan osaa. Tämä rosvo oli jo saanut kiven korkeussuunnassa kahtia. Sitten kun vielä yritti laittaa puolikasta puoliksi, niin kivi sanoi poks ja jämä katkesi poikkisuunnassa käyttökelvottomaksi. Onneksi, sillä muuten kivestä ei olisi jäänyt jäljelle mitään ja hautakin olisi jäänyt löytämättä. Kiitos rosmo. Onneksi olit työssäsi huono!

Hautapaikka on vasta hiljan merkattu tiilillä. Varsinaista muistomerkkiä odotellessa…

Tänä kesänä kävimme haudalla elokuun 17 pvä. Vain kolmea päivää aiemmin olivat hautakiven aiemmin löytäneet Pro Sorvalin ihmiset onnistuneet paikantamaan ja merkkaamaan myös itse haudan. Nyt maassa on haudan merkiksi tiilireunus. Uskon sen olevan tilapäinen. Rikotun kiven mitoista voisi ottaa mallia ja tehdä kivi uudestaan. Haluan maksaa oman osani haudan kunnostamisesta aivan kuten Pamaus on tehnyt Lallukoiden osalta. En usko olevani yksin.  

Hautakiven ryöstäjän mökkellys.

Tässä vuoden 2018 reissulta. Oppaana Juteinin hautaa etsimässä oppaamme Teemu Keskisarja. Eeva Tammen johdolla karautimme myös ”Arvon mekin ansaitsemme…”. Vähän kostui silmäkulma muutamalta.

Ristimäen hautausmaa löytyy Leningradin valtatien varrelta kuvan oikeassa reunassa. Portti on lähinnä keltaista maantietä. Paikalla on hyvä parkkipaikka.

Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti. Kirjoittelen näitä juttuja, kun huvittaa ja mitä huvittaa. Nyt tuli tällainen. Kuulisin mielelläni, mitä mieltä sinä olet ja oletko käynyt hautausmaalla hautoja katselemassa? Toivottavasti tämä myös rohkaisee käymään sekä Sorvalissa että Ristimäessä.

Ensi kerralla taas jotain muuta. Viipuria kuitenkin.